Me & Ylläs

luontoa kunnioittaen

Lomakeskus Seita sijaitsee Pallas-Yllästunturin kansallispuiston naapurissa, jossa on WHO:n tutkimusten mukaan mitattu maailman puhtain ilma. Meille puhdas ilma ja vesi ovat tärkeitä ja haluamme että myös meidän asiakkaamme pääsevät nauttimaan niistä nyt ja tulevaisuudessa. Ylläksen kahdeksasta vuodenajasta jokainen on yhtä tärkeä!

  • Kierrätämme lasia, metallia, paperia ja biojätettä
  • Pihastamme löytyy omat kompostorit, sillä Lapissa ei yleisesti ole mahdollisuutta kompostin keräykseen. Meidän kompostorit ovat käytössä ympäri vuoden
  • Olemme poistaneet majoitustiloista ja ravintolasta kaikki kertakäyttöiset astiat käytöstä
  • Pyrimme vähentämään pyykin määrää ja säästämään puhdasta ja juomakelpoista vettä: Vaihdamme pyyhkeet viikon majoittujille veloituksetta kerran viikossa, muuten se on maksullista
  • Kehoitamme myös vieraitamme ympäristöystävällisyyteen: meille voi saapua helposti myös ilman omaa autoa ja talvella meillä on vuokrattavana potkukelkkoja
  • Myymme alueen ulkoilukarttoja, joiden tuotto käytetään reittien huoltoon ja ylläpitoon. Tuottojen avulla pystymme hidastamaan luonnon kulumista kansallispuistossa kestävöintitöiden avulla
  • Työllistämme paikallisia: Kaikki työntekijämme ovat paikallisia ja mikäli tarvitsemme esimerkiksi sähkömiestä tai te tarvitsette suksia vuokralle, soitamme paikalliselle yhteistyökumppanille

Ylläs tänään

Lomakeskus Seita sijaitsee aivan Pallas-Yllästunturin kansallispuiston reunalla, joka on tunnettu muun muassa puhtaasta ja raikkaasta ilmastaan. Retkeilyreittien varrella sijaitsee useita latukahviloita/erämaakahviloita kuten Velhon kota tai Navettagalleria, jotka ovat auki lähes ympäri vuoden. Ajankohtaiset aukioloajat löydät muun muassa Ylläksen paikallislehti Kuukkelista tai kahviloiden omilta kotisivuilta.

Tänään Ylläksellä on avoinna hoidettuja reittejä: (päivitetty 27.10.2020)

Reitit

Ulkoilureiteille oven edestä ympäri vuoden!

Hiihtoladut

Lähimmät hiihtoladut alkavat Seidan pihapiirin edestä. Hotellin vastaanotosta voit ostaa paperisen talviurheilukartan, jonka avulla päiväretkien suunnittelu on helppoa ja mukavaa! Talviurheilukartan hinta on 10 €, ja karttojen tuotto käytetään Ylläksen reittien ylläpitoon ja kehittämiseen. Talviurheilukartassa Lomakeskus Seidan lähin lähtöpiste on numero 2 ”Seita”. Alla meidän suosikki hiihtoladut! Ylläksen hiihtolatuverkosto on Suomen kattavin, ja se pitää sisällään latuja 330 kilometriä.

Talvireitit

Ylläksen laaja ja monipuolinen talvireittiverkosto kutsuu poluilleen niin kävelijöitä kuin pyöräilijöitä! Talvireiteillä voit pyöräillä, lumikenkäillä ja kulkea koiran kanssa. Talvipolut mutkittelevat mukavasti metsien ja tuntureiden halki ja myös Ylläksen laaja latukahvila/erämaakahvila verkosto on käytettävissänne. Ostamalla talviurheilukartan tuet Ylläksen laajan reittiverkoston ylläpitoa ja kehittämistä. Ylläksen reitti- ja latuverkoston käyttö on kaikille ilmaista. Kartan avulla päiväretkien suunnittelu helpottuu ja mikäli ostat kartan sähköisessä muodossa, näet ajankohtaista tietoa siitä, milloin reitit on viimeksi huollettu.

LUMIKENKÄILY

Lumikenkäile omia polkuja tai valitse esimerkiksi helposti saavutettavissa oleva Kuertunturi!

TALVIPYÖRÄILY

Talvipyöräily on uusi ja suosittu laji Ylläksellä, ja mikäli sinulla ei ole omaa pyörää, voit vuokrata maastopyörän alueen vuokraamoista. Sähköavusteinen pyörä on sopiva valinta esimerkiksi sinulle, joka epäilet onko kuntosi riittävän hyvä. Kevään auringon lämmittäessä ja reittien kovettuessa, talvipyöräily vie polkijan mennessään. Suosittelemme ehdottomasti kokeilemaan talvipyöräilyä, ja mikäli et yksin uskalla lähteä, houkuttele Seidan aamupalalta joku kaveriksi tai kysy ohjattuja retkiä vastaanotosta!

Kesäreitit

Kun lumet sulavat, tulevat kesäreitit esille ja osa latupohjista muuttuu hyviksi vaellus- ja maastopöyräilyreiteiksi. Kesän reiteistä on tehty oma kartta ja se on hyvä hankkia vaikka ladut olisivatkin tuttuja, sillä alueella on paljon märkiä suoalueita ja kosteikkoja. Kesäreitit on merkitty selkeästi maastoon. Kesäkarttoja on myynnissä vastaanotostamme sekä lähes jokaisessa alueen yrityksessä.

Tekeekö mieli uimaan? Äkäslompolon rannalla (kylän keskustan vastarannalla) noin kilometrin päässä Seidalta sijaitsee suosittu uimaranta. Uimarannalle menee hyvillä maisemilla varustettu kivituhka/leveä pitkospuupolku, joten sinne on helppo mennä niin lasten rattailla, pyörällä kuin kävellen.

Ylläkseltä löytyy monenlaisia vaellusreittejä aina päiväkohteista useamman päivän vaellusreitteihin. Erityisesti lapsiperheiden suosiossa ovat teemalliset luontopolut, mutta niillä oppivat myös aikuiset uusia asioita luonnosta! Kesäisin poluilla liikkuvat niin kävelijät kuin pyöräilijät, joten otathan kanssakulkijat huomioon. Pyöräilijä väistää nopeampana muita ja suosittelemme käyttämään soittokelloa. Nautitaan yhdessä luonnosta ja poluista!

Kurkkion perheen historiaa Äkäslompolossa

"Rannalle erämaajärven mies nuoren vaimon toi."

Siitä se kaikki alkoi. Erämaajärven mökki oli Kurkkion Vertin lempikappale, ja se kertoikin osuvasti hänen avioliittonsa kahdesta ensimmäisestä vuodesta. Anja Kaulanen ja Eevert Kurkkio menivät naimisiin juhannuksena 1944, ja nuoripari asettui asumaan Vertin kotipaikkaan, Muusaan, kolmen savun erämaakylään.

"Peikkoja nuorikko säikkyy, tuuli kun korvessa soi."

Kylän nimi on runollinen, mutta elämä korvessa oli kovaa. Esikoinen oli syntyessään terve lapsi, mutta kuoli kolmen viikon ikäisenä ilmeisesti seudulla kiertäneeseen kurkkutulehdukseen, kun sairaalat ja lääkärit olivat sananmukaisesti tiettömän taipaleen takana. Lapsen kuolema oli se peikko, jota nuorikko säikkyi, ja joka sai hänet kaipaamaan syntymäkyläänsä Äkäslompoloon. Ei sairaala täälläkään sen lähempänä ollut, mutta kylä oli sentään hieman suurempi ja naapureista sai ainakin henkistä turvaa enemmän. Kun Markku syntyi tammikuussa 1947, kätilönä oli Vertin 18-vuotias sisko. Pirttimuorin kertoman mukaan poika oli niin karvainen ja ruma, ettei sitä tahtonut tohtia käsiinsä ottaa. Muuten lapsi oli terve. Saman vuoden syyskesällä tuli Anjan isä tuomaan tietoa, että Äkäslompolossa olisi hyvä työpaikka molemmille Stenan majalla, ja lupasi nuorille maata niin paljon kuin Vertti haluaisi raivata. Anja oli heti valmis muuttamaan kotikyläänsä, ja Vertti lupasi seurata vaimoaan, mihin ikinä tämä haluaisi muuttaa. Vaihtoehtona oli Etelä-Suomi, jonka viljaviin maihin Vertti oli ihastunut sota-aikana. He harkitsivat myös lähtöä Australiaan, jonne tuohon aikaan muutti suomalaisia, mutta tämän aikeen pysäytti pojan syntymä. Tämä oli ensimmäinen yritystä koskeva päätös, johon Markku osallistui, eikä Vertti myöhemminkään moittinut Anjan ja Markun ratkaisua.

Muutto Äkäslompoloon

Vertillä oli Markku selässään pärekontissa, ja Anja kantoi eväsreppua. Poika hakeutui kontin uloimpaan laitaan, ja oli tyytyväinen niin kauan kuin kontti keikkui, mutta kun Vertti laski taakan maahan, alkoi kuulua itkun kitinää. Ensimmäinen pysähdys oli Aakenusjärvessä, missä konttikuljetus herätti talon tyttärissä hilpeyttä. Naurettavalta poika tietysti kontissa näytti, mutta vaikea siinä asemassa on kenen tahansa säilyttää arvokkuutensa. Kun Kukasvaara oli ylitetty, alkoivat taivaltajat jännittää, olisiko Kukaslompolon väki Kutujärvessä heinänteossa. Niittyväen mukana päästiin parin kilometrin matka veneessä, ja vältyttiin Äkäsjoen yli kahlaamiselta. Viisi viimeistä kilometriä menivät joutuin, ja varmaan Anjan askel hieman pitenikin, kun tultiin kotoisiin maisemiin.

Stenan majan muonittajina

Anjaa emännäksi ryhtyminen ei pelottanut. Hän oli jo nuorena kasvattanut pientä kerhopalstaa ja ollut mukana kursseilla, joilla opetettiin valmistamaan kasviksista ruokia. Talvisaikaan oli pidetty monipuolisempia ruokakursseja, joihin hän myös oli päässyt osallistumaan. Siihen aikaan Stenalla oli kymmenen päivän pituisia leirejä, keväällä viisi ja kesällä seitsemän. Majaan ja saunakamariin mahtui yhteensä 24 henkeä, ja yleensä kurssit olivat täysiä. Sodan jälkeen matkustaminen ulkomaille oli vaikeaa, ja kiinnostus Lappiin oli herännyt, vaikka majoitustilat olivat alkeellisia. Ruokatavarat haettiin Tapojärvestä hevosella. Kauppias ei suoralta kädeltä antanut umpioudolle miehelle hevoskuormallista ruokatarvikkeita velaksi, mutta kun yön seutu tutusteltiin, Vertti sai kaiken tarvitsemansa. Talonmiehen töiden lisäksi Vertin yhtenä urakkana oli jokaiselle kesäkurssille sauvoa Stenforsin uittoyhtiöltä ostama suuri vene kymmenkunta kilometriä Äkäsjokea ylöspäin. Asiakkaat kävelivät Tiuramatalaan, missä olivat yötä, ja Vertti kuljetti ryhmän koskista jokea takaisin Äkäslompoloon

Maanviljelystä ja sekatöitä

Vertti ei ollut turismiin tutustunut ennen Stenalle tuloaan, ja hän piti maanviljelystä varmempana tulonlähteenä. Karjatalous oli Äkäslompolon korkeudella ainoa mahdollinen maatalouden muoto, kun ohrastakin saatiin leipäviljaa vain joka kolmas vuosi. Kun heinämaita ei ollut, ja kun Muusasta oli tuotu hieho ja orivarsa, Vertti joutui ensimmäisenä kesänä keräämään heiniä kaikista mahdollisista pilkoista, jopa nykimällä ruohoa tienvarsista. Samana kesänä hän raivasi ja kuokki ensimmäisen peltopilkan, johon kylvettiin seuraavana keväänä kaura vihantarehuksi, ja satoa saatiin 13 kontillista. Toisena kesänä raivaus ja sarkaojien kaivaminen jatkui pitkälle syksyyn, ja työpäivää Vertti jatkoi lyhdyn valossa. Raivattuna oli jo päärakennuksen eteläpuoli, kun kuultiin, että kylään on tulossa sen ajan piikkipyörätraktori auraamaan raivioita, ja niin ensimmäisen kesän kaurapeltopilkka jäi ainoaksi käsin kuokituksi pelloksi. Muutamassa vuodessa oli timoteille viljeltynä se kahden hehtaarin ala, minkä Anja oli saanut perintönä, sekä samansuuruinen appiukolta ostettu maa-alue. Maanviljelyn rajat alkoivat tulla vastaan. Ensimmäiset Äkäslompolon vuodet Vertti kulki hevosineen savotoilla kaikki talviajat, mutta jo 50-luvun puolivälissä tulivat tännekin ensimmäiset traktorisavotat, ja hevosten tarve väheni. 60-luvun vaihteessa Takalehtoon rakennettiin uusi tiilinavetta, jossa enimmillään oli seitsemän lehmää. Vertti opetteli lypsämään, mikä siihen aikaan oli tietysti miehiselle miehelle suureksi häpeäksi, mutta Vertin sanoin häntä eivät luulot haitanneet. Navettatyöt estivät savotoinnin, mutta kun kaikki kylän majat olivat puulämmitteisiä, halonteosta tuli Vertille ympärivuotinen sivuammatti.

Yritys syntyy

Anjalle matkailu oli sivusta katsoen tuttua nuoruudesta alkaen, ja Stenan majan muonitus oli sekin käynyt koulutuksesta. Omakotitalon kehä oli hakattu jo kesällä 1949 ja samoin sauna, joka valmisteltiin ensiasunnoksi. Vuoden 1950 kesällä TUL:n olympiavalmennettavat etsivät majapaikkaa Äkäslompolosta. Kurkkion talo oli vielä pahoin keskeneräinen, kun sovittiin majoituksesta, mutta marraskuun toisena päivänä 1950 pääsi 18 hiihtäjää majoittumaan yhdeksäntoista päivän leirille ja heti perään 12 mäkimiestä runsaaksi viikoksi. Ensilumen leirit eivät siis ole ihan tämän päivän keksintö! Ensimmäisellä kurssilla olivat mukana mm. Erkki Siili ja Tyyne Elovaara os. Wideman, jotka olivat myös yrityksemme 50-vuotisjuhlassa. Tyyne Wideman ei sairastuttuaan päässyt osallistumaan Oslon olympialaisiin. Haastattelimme häntä:

– Olisiko Lyydia voittanut olympiakultaa, jos olisitte pysynyt terveenä?

– Ei tietysti, ei Lyydia minua koskaan voittanut. Eihän Lyydia osannut  hiihtää.

TUL:n hiihto- ja mäkivalmennettavat leireilivät talossa myös useina seuraavina keväinä.

Majoitusliikkeeksi

Ennen Seitaakin turisteja on kylässä majoitettu. Kurkkion Vertti ja Anja laittoivat vuonna 1966 lehmät Karjapohjolaan, ja heistä tuli kylän ensimmäisiä päätoimisia matkailuyrittäjiä, kun muissa kylän taloissa vielä pitkään majoitus toi vain sivutuloa karjatalouden, metsätöiden ja poronhoidon lisäksi. Vuonna 1967 valmistui Seitapirtti, joka alkuaan oli Kuerjoen nk. Välikämppä ja joka on nykyisen Seidan ruokasali. Rakennuksessa oli suuri seurustelutila, joka oli kylässä uutta. Vuonna 1971 rakennettiin tyhjäksi jääneen navetan alakerrasta ruokailu- ja majoitustiloja, ja kaksi vuotta myöhemmin otettiin majoituskäyttöön rakennuksen yläkerta. Kun puhtaasta kotimajoituksesta tuli majoitusliike, yritykseltä vaadittiin elinkeinolupa, mikä merkitsi paljon paperityötä, mutta myös muutoksia rakenteisiin. Ennen kuin muut majoittajat ehtivät luvan edellyttämään kokoon, lupajärjestelmä purettiin. Seita oli myös ensimmäinen kyläläisistä yrityksistä, jota liikevaihtoverotus koski, ja taasen laki ehti muuttua ennen kuin kaikki jäljessä tulevat ehtivät lain vaatimaan kokoon. Osa majoitusliikkeistä – yksityisistä majoista nyt puhumatta – kilpailee edelleenkin verottomina. Kooltaan Seita oli kylän suurin majoitusliike 1970-luvun loppupuolelle asti.

 

Polvet vaihtuvat

Keväästä 1976 lähtien Ulla ja Markku olivat yrittäjinä vastanneet ruokapuolesta, ja vuonna 1980 he vuokrasivat myös majoitustilat Markun vanhemmilta. Tilat olivat ajastaan jääneitä, ja selvää oli, että edessä olivat suurehkot investoinnit. Mökit päätettiin rakentaa ensin. Korkeatasoiset mökit olivat – vaikka rakentajat eivät sitä silloin tienneetkään – uutta Lapissa. Missään ei ollut mökkikylää, jossa joka mökissä olisi ollut sauna, takka ja keittomahdollisuus, ja hetken aikaa saatiin rahoittajien kanssa neuvotella, ennen kuin liikeidea meni läpi. Hyvät ideat odottavat toteuttajaansa, ja Seidan mökkien jälkeen Lappiin ei ole rakennettu montaa mökkikylää, josta nämä peruspalvelut puuttuvat.

Seitapirtin laajentaminen aloitettiin vuonna 1984, ja toinen vaihe valmistui 1989. Asiakkaista valtaosa oli linja-autoryhmiä, mistä heräsi ajatus valmistaa linja-autoryhmille ideaali majoitustila, jossa saman katon alla olivat kaikki palvelut: majoitus, ravintola, saunat, kokoustilat, uima-allas jne. Huomioon otettiin myös liikuntaesteiset, mikä on harvinaista edelleenkin. Seidasta tuli Äkäshotellin jälkeen seuraava hotellitason majoitusliike. Tavoitteena oli rakentaa majoitusliike, joka olisi maksimissaan 150 hengen suuruinen, niin että se pysyisi mukavasti käsissä ja elättäisi yhden perheen. Yritys oli alueen suurin 1990-luvun lamasta selvinneistä. Koko Lapissa vain muutama matkailuyritys kykeni maksamaan velkansa korkoineen aikataulun mukaisesti, ja Seita oli yksi niistä. Liiketoiminta pysyi suvun omissa käsissä.

Liiketoiminta vuodesta 1950 lähtien on jatkunut yhtäjaksoisesti ilman omistajanvaihdoksia lukuunottamatta perheensisäisiä siirtoja. Ulla ja Markku jatkoivat Anjan ja Vertin työtä vuoteen 2000, ja siitä lähtien vuorossa on ollut kolmas polvi, Pasi ja Jaana. Neljännellä polvella Vertillä, Eeliksellä ja Akselilla on vielä aikaa miettiä, jatkavatko isoisovanhempiensa, isovanhempiensa ja vanhempiensa jalanjäljissä.

Seita nykyään

Tämän päivän Lomakeskus Seita vastaa nykyajan vaatimuksiin, puitteet ovat modernit ja palvelumme on vuosien hiomaa ihmisläheisen lämpöistä.

Vuodet ovat muokanneet nimeämme Kurkkion Retkeilymajasta Loma-Kurkkioon ja siitä Ylläksen Lomaan. Kiihtyvä maailmanmeno käänsi katseemme perinteisiin arvoihin ja niin päädyimme nykyiseen nimeemme, Lomakeskus Seitaan. Viimeisimpänä investointina vuonna 2018 joulukuussa valmistui ravintolalaajennus nimeltään Revontulipirtti. Laajennuksen myötä pystymme tarjoamaan ravintolapalveluita myös muille kuin meillä majoittuville.

Seidat olivat suurikokoisia tai erikoisen muotoisia kalliota tai kiviä, joita saamelaiset palvoivat jumalan tai haltijan asuinpaikkoina. Joskus seidat olivat myös puisia: kantoja tai maaperään hakattuja puupylväitä, joiden yläpää oli usein muotoiltu ihmisen päätä muistuttavaksi. Seita symboloi meille luotettavaa lappilaista paikallisuutta sekä perinteen ja luonnon kunnioittamista. Tietenkin mukana on myös ripaus mystiikkaa. 

Seidan henki

Seidan henki näkyy ja tuntuu yrityksemme kodikkaassa ja välittömässä ilmapiirissä. Se merkitsee rennon rauhallista ja tutun turvallista lomailua, sillä isäntäväki on lähettyvillä valmiina auttamaan. Hyvä palvelumme on yksilöllistä ja joustavaa. Myös henkilökuntamme on paikallista ja pitkään talossa ollutta.

Kanta-asiakkaat ilahduttavat

Useat asiakkaamme ovat jo tulleet ystäviksemme. He vierailevat Seidassa vuodesta toiseen, monet useita kertoja vuodessa. Tutusti ja turvallisesti, aina uutta löytäen. Iloitsemme aina vanhojen ystävien vierailuista ja toivotamme sydämellisesti tervetulleeksi kaikki uudet Seita-kävijät! Lähetä meille oma Seitatarinasi sähköpostiin info@seitahotelli.fi

Lomakeskus Seita

Tiurajärventie 36 A
95970 Äkäslompolo
N 67′ 35′ E24′ 08′

Löydä perille

Helsingistä lähtee ympäri vuoden yöjuna Kolarin rautatieasemalle, josta on bussiyhteys Äkäslompoloon ja Lomakeskus Seidan pihaan. Lue lisää bussiyhteydestä täältä ja osta junaliput täältä.

Lähin lentokenttä on Kittilässä ja myös sieltä on bussiyhteys Äkäslompoloon ja Lomakeskus Seidan pihaan. Lue lisää lentokenttäbussista täältä. Yksityisen bussikuljetuksen voit tilata täältä.

Seuraa meitä

Tiedustele Lomakeskus Seidan huoneiden varaustilannetta tai tee suoraan alustava varaus. Otamme yhteyttä varmistaaksemme varauksen tai tiedustelun joko antamaanne puhelinnumeroon tai sähköpostiin.

Voit myös laittaa sähköpostia info@seitahotelli.fi tai soittaa numeroon +358 16 569 211. Vastaamme yhteydenottoihin 24 tunnin sisällä!